FRIISILÄINEN

FRIISILÄINEN HEVONEN

Friisiläinen hevonen on ainoa alkuperäinen hevosrotu Hollannista, jossa rotu on tunnettu jo 1200-luvulta saakka. Perinteitä vaalivat kasvatuslinjat ja jalostusmääräykset ovat luoneet sen friisiläisen jonka me tunnemme tänään, säilyttäen rodunomaiset piirteet esi-isien ajalta.

Tyypillistä näille mustille helmille on etuosan ryhti, runsas ja pitkä harja ja häntä sekä vuohiskarvoitus, syvänmusta väritys sekä ilmavat, voimakkaat liikkeet. Sopusuhtainen rakenne sekä jalo pää, joka on kiinnittyneenä lievästi kaarevaan kaulaan, antavat loppusilauksen tälle aristokraattiselle ja hehkuvalle ulkomuodolle. Friisiläisen ystävällinen luonne on avain mainioksi monikäyttöroduksi.

1900-luvun puolessa välissä friisiläistä käytettiin lähinnä maataloudessa työhevosena. Tänä päivänäkin friisiläiset ovat suosittuja, mutta käyttötarkoitus on vaihtunut työhevosesta harraste- ja urheiluhevoseksi, omistajan monesti yhdistäen tähän kasvatustoimintaa. Friisiläinen nähdään yhä useammin kouluratsastuksessa sekä ajossa. Hevosen rakenteella ja käyttötarkoituksella on vahva yhteys. Aiemmin maataloudessa käytetyt hevoset olivat pienempiä ja niillä oli lyhyet jalat, jotka seistessä olivat hiukan luotiviivan takana, sekä leveät ryntäät. Tämä rakenne mahdollisti hevosen vahvan työskentelyn maataloudessa. Tänä päivänä edellä mainitut rakennepiirteet eivät ole niin käytännöllisiä, kun hevosta käytetään ratsastukseen ja ajoon. Kuitenkin tuota raskaampaa, pienempää rakennetta löytyy edelleen, lähinnä siksi että kyseistä tyyppiä kasvatettiin melko pitkään ja noiden piirteiden pois jalostaminen vie aikaa.

Ratsun ja ajohevosen rakenne on avain toimivuuteen. Hevosen rakenteen tulisi olla ”ylämäkeen”, mikä mahdollistaa painon luontaisen siirtymisen taemmas eli takajaloille liikkeessä, jolloin hevonen kantaa paremmin takajaloillaan. Tämä taas vaatii sen, että hevosen sääri on melko pitkä kuten myös että säären asento on oikea. Säären asento taas vaikuttaa suoraan lavan liikkeeseen, ja pitkä, loiva lapa mahdollistaa etujalan liikkumisen mahdollisimman kauas eteen.

Oli hevosen käyttötarkoitus sitten mikä vaan, tulisi hevosen liikkua sulavasti koko kehonsa läpi, vahvan takaosan kantaessa ja siirtäessä voimaa eteenpäin, mahdollistaen hevosen ”kasvun” etuosastaan. Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä sekä ratsastaessa että ajossa. Friisiläinen onkin kehittynyt urheiluhevoseksi viimeisten vuosikymmenten aikana, ja on siten palaamassa takaisin maatalouden sanelemasta pienemmästä ja raskaammasta tyypistä alkuperäiseen rakenteeseensa.

Lähde: KFPS, ylläpidon vapaa suomennos

Rotumääritys

Friisiläinen hevonen on elinvoimainen, harmoninen rakenteeltaan sekä terve.

Jalostuksen tavoitteet jakautuvat eri näkökohtiin jotka voidaan jakaa seuraavasti:

1. Rakenne ja liike

Yleisvaikutelma

Rodulle ominainen etuosa, runsaat jouhet, musta väri, sekä tilavat, korkeat, irtonaiset ja energiset liikkeet antavat ylvään ja ylellisen vaikutelman.

Pää

Pieni, ilmeikäs, ylväs pää, silmät kaukana toisistaan. Nenäluu on mieluiten hieman kupera. Isot sieraimet. Kevyt leuka ja pitkät suupielet. Silmät ovat suuret ja kirkkaat. Pienet ja eläväiset korvat, joiden päät osoittavat hieman kohti toisiaan.

Kaula

Pitkä kaula ja niska yhdessä muodostavat hieman yläspäin suuntautuvan linjan. Kaula antaa vaikutelman korkeudesta.

Jouhet/karvapeite

Friisiläisellä on runsaat jouhet sekä harjassa että hännässä, ja vuohiskarvoissa.

Väri

Friisiläinen on kokonaan musta. Valkoiset merkit päässä ovat sallittuja jos ne eivät ylitä 3,2 cm kokoa, ja eivät ole silmien alapuolella. Valkoiset merkit muualla hevosessa eivät ole hyväksyttyjä.

 

2. Rakenne

Harmoninen, sopusuhtainen ja ylämäkeen rakennettu hevonen joka ei ole liian raskas rakenteeltaan. Hevonen on suorakulmion sisällä joka muodostuu etuosan, keskiosan ja takaosan suhteesta 1:1:1

Pää/kaulan liitos

a. Niska

Niska on pitkä (kämmenen pituinen), niskan ja kaulan liittymä on sopusuhtainen.

b. Leuka

Leuan ja kaulan liittymä on tilava ja siihen jää tilaa ruokatorvelle.

Kaula

Kaula/niska on pitkä ja ylälinjassa on vahvat lihakset, joka luo kaarevan linjan. Kaula jatkuu korkeana hevosen rinnasta ja yhteys säkään on virtaviivainen.

Lavat

Lapa on pitkä ja viisto (kulmaus vaakasuoralla linjalla 45 ja 50 astetta). Ryntään kulmaus tulee olla vähintään 90 astetta.

Rintakehä/ryntäät

Ryntäät ovat pitkät ja kaarevat.

 

 

Säkä

Korkea säkä jatkuu pehmeästi kohti selkää.

Selkä

Selkä on vahva ja lihaksikas (lihakset eivät ole kireät tai heikot). Selän linjalla on hyvä ja luonteva yhteys säkään ja lautasiin. Selän pituus on oikeassa suhteessa taka- ja etuosan pituuksien kanssa.

Kuve

Hevosen kupeet ovat vahvat (ei kireät tai syvällä kuopalla), leveät ja lihaksikkaat, yhteys lanteeseen on sujuva.

Lautanen
Lautanen on pitkä (mitattuna pystysuoraan lanteesta istuinluukyhmyyn). Se on kevyesti viisto ja lihaksikas.

Takareisi (Gaskin lihas)

Takareisi on pitkä ja hyvin kehittynyt.

Jalat

Katsottuna suoraan edestä etujalat ovat kohtisuorat ja niiden etäisyys toisistaan on kavion verran. Sivusta katsottuna etujalka on kohtisuorassa linjassa vuohisnivelen kanssa. Kyynärvarsi ja sääriluu ovat pitkät. Vuohisnivel on kuiva.

Takajalat ovat suorat (yhdensuuntaiset) takaa katsottuna. Sivusta katsottuna kintereen kulma on 145 – 150 astetta. Takareisi (koipi) on lihaksikas. Kinner on kuiva, kova ja hyvin kehittynyt (leveä ja syvä). Vuohisnivel on kuiva.

Vuohinen on pitkä ja joustava. Etujalan vuohisen kulma maasta mitattuna on 45 – 50 astetta. Takavuohisen kulma 50 – 55 astetta.

Kaviot ovat riittävän/hyvän kokoiset ja hyvän muotoiset, samanlaiset ja kyseisen hevosen rakenteeseen sopivat. Kaviot ovat leveämmät etujaloissa.

Liikkeet

Käynti

Käynti on tilavaa ja puhdas 4-tahtinen. Jalat ovat käynnissä suorat sekä edestä että takaa katsottuna.

Takajalan kintereet joustavat ja vahvat takajalat astuvat hyvin alle. Takajalka johtaa etujalan liikettä, joka liikkuu elastisesti eteenpäin, ja lapa on irtonainen.

Ravi

Ravi on puhdas 2-tahtinen. Takajalan kintereet joustavat ja takaosan työnnön tulee olla hyvä ja hyvin rungon alle.

Etujalan liikkeen tulee olla elastinen, polven tulee kohota ylöspäin mutta liikkeen tulee kuitenkin olla selvästi eteenpäin.

Ravi on lennokasta ja liitovaiheen tulee näkyä selvästi. Hevosen tulee kantaa itsensä ryhdikkäänä, kohonneella kaulalla, ja hyvässä tasapainossa. Edestä ja takaa katsottuna jalat ovat suorat

Laukka

Laukka on puhdas 3-tahtinen. Laukka on tilavaa ja lennokasta, etujalan liike kohdistuu eteenpäin ja sisätakajalka kantaa liikettä. Laukka on ylämäkeen ja liitovaiheen tulee näkyä selvästi. Hevonen on notkea ja hyvässä tasapainossa.

Käyttötarkoitus

Friisiläisen hevosen käyttö vaihtelee harrastehevosen ja urheiluhevosen välillä. Lajit joissa friisiläistä käytetään:

• Show ajo

• Kouluratsastus

• Valjakko/ajaminen

• Monivaljakko

• Matkaratsastus

Jalostuksen tavoitteena on parantaa friisiläisen soveltuvuutta kaikkiin hevosurheilun lajeihin. Edellytyksenä tälle on että friisiläisen helppo ja miellyttävä luonne säilyy, mikä jatkaa friisiläisen mainetta erinomaisena rotuna monipuoliseen harrastamiseen.

Friisiläinen hevonen on hyvin monipuolinen hevonen.

Jalostuksen päämääränä on näyttävä hevonen jonka rakenne ja liike on universaali, jota haetaan kaikissa lajeissa joissa friisiläisiä käytetään.

Friisiläisen hevosen arvo erilaisissa urheilulajeissa koostuu seuraavista erityispiirteistä:

– Helppo käsitellä ja työskennellä

– Innokas oppimaan, sekä älykäs

– Näyttävä ja elegantti

– Monipuolinen

 

Mikäli halutaan että Friisiläisen hevosen asema urheiluhevosena kehittyy, suuri huomio tulee asettaa seuraaville erityispiirteille jotka yhdessä muodostavat soveltuvuuden urheiluhevoseksi:

– Liike

– Näyttävyys (rakenne)

– Kestävyys

– Luonne (halu työskennellä ja kyky sopeutua uusiin/yllättäviin tilanteisiin)

– Terveys

Elinvoima ja terveys

Friisiläisen hevosen jalostuksessa seuraavat ominaisuudet tulee asettaa korkealle rodun elinvoiman ja terveyden säilyttämiseksi:

• elinvoima (kestävä ja terve)

• hedelmällisyys (oriit sekä tammat)

• ei perinnöllisiä sairauksia

Lähde: KFPS. Ylläpidon vapaa suomennos.